Lähdössä

Mikä minusta on tullut? Kuinka minä olen? Tunnen itseni vain täällä, tässä ympäristössä. Täällä tiedän kuka, kuinka, miksi minä olen. Mutta en tiedä, mikä minusta on tullut, mikä olen ollut, en edes halua muistaa.

Siellä. Ihmiset tulevat kohtelemaan minua niin kuin olisin vain ollut poissa heidän elämästään; eiväthän he voi tietää. Niin he tulevat kohtelemaan minua niin kuin viimeistä vuotta ei olisi ollutkaan, ja tulen olemaan eksyksissä, tietämättä mitä he haluavat minun olevan tai mitä haluan itse.

Kaikki pienet asiat kietoutuvat toisiinsa enkä minä osaisi sitä selittää, kenellekään. Mikä on merkittävää? Tämän vuoden aikana olen tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni; olen jakanut ydinaseiden vastaista materiaalia, olen kiertänyt Skotlantia liftaamalla, olen uinut alasti Irlanninmeressä huhtikuussa, olen tehnyt vapaaehtoistyötä, olen viettänyt jouluaaton yksin, olen pyrkinyt ja päässyt yliopistoon. Olen opetellut jonglööraamaan, pyörittämään tulta, joogaamaan, soittamaan huuliharppua ja munniharppua, tanssimaan Highland dancea, irlantilaista tanssia ja salsaa. Olen muuttunut (lähes) kasvisvihaajasta (lähes) vegaaniksi. Olen ajanut autoa vasemmalla puolella tietä enemmän kuin koskaan oikealla puolella. Olen ajatellut paljon lompakoita; olen hukannut omani kahdesti ja löytänyt kerran, olen ostanut uuden kolmesti ja saanut kerran lahjaksi, olen rikkonut lompakkoni kaksi kertaa. Elämäni ensimmäistä kertaa olen elänyt ulkomailla, elämäni ensimmäistä kertaa olen asunut kymmenen kuukautta vieraan perheen luona.

Lähdössä. Jätän tänne ihmisen, jota kohtaan olen tuntenut jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Mutta tänne jää niin paljon muutakin, mitä rakastan - ja vielä tärkeämpää: tänne jää kokonainen elämä. Elävä, värikäs, monimutkainen elämä. Aloitan kaiken alusta, taas. Mutta jos voisinkin aloittaa aivan alusta... Tavallaan olen kuitenkin palaamassa jonnekin takaisin. Enkä halua tunnustaa omaani omakseni; haluan kerätä kaiken pihalle esiin ja polttaa...kaikki valheet, jotka tulevat elämän tielle. Haluan huutaa, katsokaa, minä olen täällä, minä en ole siellä, enää, vielä.

Minua pelottaa lähteä. Kuitenkin halua lähteä - uusi innostaa minua - en ole väsynyt Edinburghiin mutta se tuntuu sanovan: lähde. Tällä hetkellä uskon, että näemme pian uudelleen. Tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin tajuan, etten ole Suomessa vain lomamatkalla.

COLLECTIVE EMAILS (8/2003)

(Subject: it might be that this letter doesn’t make any sense)


hi monkey.

(ma olen forestissa (muistatteko sen hassun kahvilan josta joskus puhuin, joka ei ole oikeestaan mikaan kahvila?), joka ei ole mulle enaa "kuin toinen koti" (kuten kai kuvailin) vaan nykyaan ihan oikea ja ensimmainen koti - tasta lisaa jaljempana. anywayz, yks hassu kundi tuli just virnistelemaan mulle, etta huikkaanko sitten kun lopetan vuoroni tietokoneella, mutta se alotti puheenvuoronsa "hi monkey", ja paatin heti kokeilla oppimaani uutta tervehdysta.)

paljon sattuu ja tapahtuu enka oikein tieda mista alottaisin kertomukseni. talla tarinalla ei ole alkua eika loppua; olosuhteet, ajatukset ja tunteet kaiken suhteen muuttuu paivittain, tunneittain ja jopa minuuteittain (?!) niin etta jos kysyisitte huomenna, jutulla saattaisi olla jo aivan toisenlainen loppu ja jalkiseuraukset. monen monta kertaa viimeisen parin viikon aikana olen melkein klikannut sita "book this flight now" -kohtaa ruudulla lentovaihtoehtojen alapuolella, mutta jotenkin en ole saanut itseani tekemaan sita. ja se muuttuu paiva paivalta vaikeammaksi. ma olen ilmoittanut eri ihmisille jo ainakin kolme kertaa saapuvani suomeen silloin ja silloin, mutta tamanhetkinen paivitetty tieto on seuraavanlainen: mulla ei ole aavistustakaan, milloin ma saan revittya itseni irti kummallisesta edinburghista, jonne olen alkanut juurtua.

mutta ei hatia mitia; olen ilmoittanut turun yliopistolle aloittavani opinnot siella (sen jalkeen, kun sielta ensin suvaittiin ilmoittaa mulle, etta haluavat minut sinne) tana syksyna, tarkkaan ottaen septemberin alussa. ja se paatos kautta lupaus pitaa.

mutta mun tama kesa on ollut jokseenkin hyvin erilainen mun aikaisempiin kesiin verrattuna. ma taidan aloittaa kertomukseni siita, kuinka 26.6. (huuuuui...! siitahan on jo melkein kuusi viikkoa! en olisi ikina uskonut... naen vielakin unia aupair-duunista...) lopetin tyot ja elamani ;) the thomas familyn luona - vaikka jos talla tarinalla on alku, se olisi kylla jo pari paivaa tuota aikaisemmin... mutta siis, 27.6. lahdimme paraskaverini Terezan kanssa kiertamaan Skotlannin nummia (ja vuoria ja vahan meriakin). kolme viikkoa me matkattiin liftaamalla ja valilla vaeltaen, yovyttiin teltassa, kiivettiin satojen lammasaitojen yli, kerrottiin historiamme kymmenille liftikyydeille (lopulta me kyllastyttiin siihen samaan tarinaan, you know, Czech and Finn, au pairs in Edinburgh, study languages blah blah blah... ja niin me alettiin muunnella sita. hieman. hm) ja nahtiin paljon kaikkea huimaavan kaunista. Shetlantisaaret oli kaukaisin nurkka, minne me paadyttiin, sielta palattiin vasyneina mutta onnellisina takaisin kotiin, Edinburghiin. Tereza matkusti sitten ihan kotiin, Tsekkeihin asti, kun taas ma jain tanne.

niin, jain tanne. pari viikkoa asustin parin eri kaverin luona, ja se (ja hankalat ihmissuhteet) alkoi jo ahdistaa, toisten nurkissa oleilu siis - tai ei siina sinansa mitaan, minahan olen sopeutuvainen elain mutta kun ne oli sellasia kommuuni/solukampppatsydeemeja joissa jo ennestaan asui monen monta ihmista niin musta tuntui etta niita ahdisti mun olo siella, siis ylimaarainen henkilo tayttamassa keittiota/varaamassa suihkua/kayttamassa vessapaperia. joten olin jo valmis, vihdoin, kaiken pitkitetyn ajan taalla (alunperinhan mun piti tulla suomeen jo 20. heinakuuta, mutta siita ei silloin vaan tullut mitaan) jalkeen ostamaan ne damn lentoliput ja tulemaan kotimaahan. lopullisesti.

mutta elamalla on hassu tapa yllattaa... the forest astuu mukaan kuvaan tassa vaiheessa. (ma en tieda, kuinka paljon ma sanoin siita aikaisemmin, mutta kertaus on opintojen jne. the forest on yhteiso, taidetila, kasviskahvila ja paljon muuta. siella on aloittelevien/harrastajataiteilijoiden nayttelyita, esityksia, musaa seka lisaks leffailtoja, tyopajoja, ilmainen netti, ilmainen ompelukone, ilmaista polkupyora"vuokrausta", keskusteluja ja vaan yksinkertaisesti aarimmaisen unique atmosphere. kaikkea sita pyoritetaan kasvis/organic/fairtrade -kahvilalla, joka toimii kokonaan vapaaehtoisvoimin. siis: ihmiset jotka kay siella, tykkaa siita paikasta niin paljon etta ne yleensa alkaa tyoskennella siella vuoron tai pari viikossa. niin kavi mullekin - lahinna ma ajattelin, etta haluaisin tutustua paremmin kaikkiin mielenkiintoisiin tyyppeihin siella, ja lisaks se parantais mun englantiani. mutta mun aupairduuni vei niin taysin mun ajan etten ma tyoskennellyt koko kevaan aikana kun ehka viis kertaa, minka takia ma en oikeen ehtinyt tutustua kehenkaan...) ma tiesin, etta forest oli muuttamassa toisiin tiloihin elokuun vaihteessa - paikka on tullut niin suosituksi etta tarvittiin isompi mesta, mihin mahtuis paljon jengia ja oikea lava esityksille ja kaikkee hip hip. mita ma en tiennyt oli, etta auttamaan forestin muutossa - oli tehtava paljon rakennusta, maalausta, mainostusta, siivousta ynna muuta - oli tulossa 15 ihmista suurinpiirtein ympari maailmaa, ja ne aiottiin majottaa uuden forest -rakennuksen ylakerrassa. mun ei ollut kamalan vaikeeta puhua itseni mukaan, ja niin ma muutin viime perjantaina uuteen kotiini, isoon huoneeseen yhdessa kolmen sveitsilaiskundin, yhden puolalais- ja yhden amerikkalaistyton kanssa.

silloin perjantaina ma vakaasti uskoin, etta asuisin Wilkie Housessa (se on sen talon nimi) muutaman paivan, niin etta saisin loydettya jonkun jarkevanhintaisen lennon tai jotain. (kun ne hankalat ihmissuhteetkin ja...niin.) lauantaina ma en ollut enaa yhtaan niin varma. porukkaa on tullut koko ajan lisaa, nyt meita on edellamainittujen lisaks pari englantilaista, irlantilaista ja skottia, lisaa puolalaisia, lisaa jenkkeja, brasilialainen ja yks ruotsalaistytto plus sitten kaikki vakiforestilaiset on olleet auttamassa, ja elama Wilkie Housessa on hirmu kivaa. nuo ulkomaalaiset vapaaehtoistyontekijat aikoo kaikki luultavasti viipya Edinburghissa kuun loppuun - vaikka rakennustyota ei enaa ole, tarvitaan paljon ihmisia tyoskentelemaan kahvilassa, varsinkin kun me pidetaan nyt auki molempia foresteja yhta aikaa - ja tyotani vastaan ma saan asunnon ja ruuan, niin etta tanne jaaminen viela, (viela ihan vahaks aikaa viela jooko) on hyvin houkuttelevaa, to say the least.

ja kun on festivaaliaikakin... tiedatteko, festivaali tayttaa kaupungin kuin oltaisiin Riossa tai jossain. Edinburgh Festival on yhteisnimitys noin kahdeksalle eri parin viikon mittaiselle festarille elokuussa, ja elokuun ajaksi tama kaupunki tayttyy kaikkialta maailmasta tulevista ihmisista niin etta valilla ahdistaa kavella kadulla kun joutuu kayttamaan kyynarpaitaan etta paasisi eteenpain. todellakin; taalla on talla hetkella kymmenia (satoja?!) tuhansia ihmisia jotka ovat tulleet kokemaan ja nakemaan kaikkea sita teatteria, komediaa, musiikkia, tanssia, leffoja, kirjallisuutta, taidetta seka kaikkia noiden kategorioiden ulkopuolelle jaavia esityksia, ja on mahdotonta liikkua ulkona muutamia metreja enempaa without being harrassed by over-enthusiastic flyer-givers tai nakematta katusoittajia, -teatteria, -jonglooreja tai -kauppiaita. se ihmisten meri hamaa mua edelleen vaikka ne on olleet taalla jo yli viikon; ma en osaa olla tuijottamatta niita, eika niita paase pakoon minnekaan. turistit, ne on kaikkialla! ne on vallanneet Edinburghin! MUN Edinburghin! ei vaan, oikeestaan ma tykkaan katsella niita ja hukkua festivaalihumuun. ma tykkaan siita, etta ma olen taalla paikallinen - ma en ole yksi niista, mun ei tartte ehtianahdakaikkeakaikkiparhaatshowtkaikkiparhaatnahtavyydetvaankaksviikkoaaikaamissasyodaantanaan? mulla ei ole mikaan kiire, ja Edinburgh on mulle koti, ei mikaan vieras lomakohde.

suurin osa teatterista, musiikista, musikaaleista jne on tietenkin aika kalliita, mulle ainakin, ma olen niin peeaa etten voi ostaa edes jukurttia jossei se ole alennuksessa viimeisen myyntipaivan takia. (on mulla viela tililla jonkin verran rahaa, mutta kun silla rahalla pitais viela paasta poiskin tasta maasta...) mutta ryan, yks forestin perustajatyypeista ja tavallaan meidan forestilaisten johtohahmo, tuntee aika monia esiintyjia ja on lisaksi hyva vaatimaan ilmaislippuja sellasilta, jotka tulevat kysymaan saavatko laittaa mainoksensa forestin seinalle tms, niin etta me ollaan paasty nakemaan juttuja ilmaseksi. ennen kun me avattiin uusi forest viime tiistaina, me rakennettiin sita aamusta iltaan, ja sitten oli loistavaa kun joku tuli illalla sanomaan etta "hei, mulla ois ilmaisliput tallaseen konserttiin, haluisitsa tulla?"

mun suurin contribution to the new forest oli keittion maalaus - siita tuli violettin, plus eras Marissa maalasi yhden seinan siniseksi ja ovet vahan eri savyn siniseksi. natti... teidan pitais kylla nahda koko paikka, me uurastettiin yhdessa viisi paivaa, maalattiin ja tehtiin mainoksia ja juostiin charity shopeissa hankkimassa lusikoita tai tuhkakuppeja tai jaakaappeja ja kiinnitettiin valtava laskuvarjo kattoon mika oli hyvin mielenkiintoinen homma kun siihen parachuteen ei saanut tehda reikia ja lisaksi se katto oli kuin paperia, ja ylipaatansa tehtiin koko mestasta meidan nakoinen ja lisaksi miellyttavan oloinen, talla tahtoo sanoa sita etta kun me aloitettiin se paikka oli laava, mikaan ei toiminut, kaikki oli likaista, se talo oli jokseenkin hylatty aikoja sitten ja kaikki oli vaan jatetty levalleen. mutta nyt se nayttaa upeelta. ja meilla alkaa olla asiakkaitakin ihan hyvin, iltaisin varsinkin, ja meil on ollu livemusaa melkeen joka ilta ja hyva meininki, joko tama hehkutus alkaa menna liialliseksi?!

joo. ikava puoli kaikessa tassa on se, etta uusi forest on noissa tiloissa luultavasti vaan kuukauden tai ehka kaks, koska alunperin meidan piti muuttaa sellaseen vanhaan kirkkoon (taman kaupungin tunnusmerkki on kirkot, joista on tehty jotain muuta; taalla on yksinkertaisesti liikaa kirkkoja niin etta niita on muutettu hostelleiksi, teattereiksi, jopa pubeiksi...), me oltiin saatu kaupungilta kait ihan ilmaseksi sellasen hieno vanha adventistikirkko, mutta juuri kun meidan piti aloittaa muutto, selvisi etta lakimiehet eivat ole hoitaneet papereita kuntoon ja koska he ovat lomalla, mitaan ei voida tehda pariin viikkoon eika meita voi paastaa sisalle sinne kirkkoon. tama oli ymmarrettavasti pienoinen katastrofi; 15 vapaaehtoistyontekijaa oli juuri saapunut auttamaan muutossa ja yhtakkia ei ollut enaa paikkaa, mihin muuttaa, saati paikkaa, missa majoittaa nuo 15. onneksi kaupunginvaltuustossa tai jossain muussa vastaavassa paattavassa elimessa sattuu istumaan hyvin sympaattinen herrasmies, joka ymmarsi ongelmamme ja tarjosi meidan kayttoon Wilkie Housea, jonka kyseinen mies omistaa mutta joka on ollut kaupungin kaytossa. joten Wilkie Housesta tuli uusi forest, mutta uusi muutto olisi edessa pian, sitten kun se kirkko selviaa... well, ma en joka tapauksessa ole taalla enaa siina vaiheessa.

nyt vasyttaa kovasti, en nukkunut viime yona juuri lainkaan mika oli huono (muttei mun) idea. illalla olen menossa tapaamaan mun ex-familya, ma en ole nahnyt niita kertaakaan sen jalkeen kun lahdin sielta ja mulla on huono omatunto, tiedan etta Natasha varsinkin haluais tavata mut ja nyt ne varmaan luulee, etta ma en halua nahda niita, kun en ole mennyt kaymaan aikaisemmin. joten mun on pakko menna. mutta en yhtaan haluais... niinpa, ne on varmaan oikeessa jos ne "luulee" etten halua nahda niita.

teista ihmisista kuuluu hyvin vahan nykyaan. (sirje ja mirjami ystavaiseni, kiitos meilista! joku mua viela muistaa. sori etten ole vastannut aikaisemmin...) kesaduuniko vie kaiken ajan, vai oletteko paenneet kaupunkia mokille, vai onko teilla kaikilla vain kesaheila joka ei anna teidan istua hetkeksi koneen aareen ja kirjoittaa kuulumisia ajalehtiville ystaville? toivottavasti teilla on edes hauskaa. mulla ainakin on, suurimmaksi osaksi =).

taalla mitattiin eilen kuumin lampotila koko sina aikana, kun lampotilatilastoja on pidetty.

rakkaudella,
Tuulia
tai Kitta
tai Tui.