COLLECTIVE EMAILS (6/2003)

(Subject: kevatsaa, huopikkaat, luonnon uudeks piilottaa.../huopikkaat lammittaa, aiti tahtoo herattaa... tam da daa laa...)


kevatsaa, liipottaa, aiti tahtoo huopikkaat...

(kaikki kunnia naista hilpeista kevattunnelmaisista hyraelmista kuuluu sille ystavalleni, jolla oli aina tapana lauleskella yhdistellen noita kahta laulua...)

elamani on kieltamatta aika leppoisaa. ei kirjoituksia, ei opiskeluita, ei kiiretta. kun aurinko paistaa, makoilen meidan nurtsilla koirien kanssa ja ajattelen kaikkea mita vois tehda. ja jattaa tekematta. olen kylla alkanut opiskella huomattavan ahkerasti kesakuussa oleviin paasykokeisiin - mikaan ala ei sinansa tunnu oikeen just mun alalta, mutta ikavoin/kadehdin niin suuresti opiskelijaelamaa etta yliopistoon on paastava. vaikka ihan hyvin vois pitaa toisenkin valivuoden, nahda vahan enemman maailmaa...mutta kun toisinaan ajaudun Edinburghin yliopistokampukselle ihan vaan katsellakseni niita tuhansia opiskelijoita jotka tulevat ympari maailmaa (oikeasti: ympari maailmaa, skotit on siella vahemmistona, mika on vahan saali) ja menevat seuraavalle luennolle (kenties kiinaa, tai ymparistotieteita, tai skotlannin mytologiaa), tulee ihan sellanen fiilis etta tuota tahdon tehda seuraavaksi. olla yliopisto-opiskelija! varmaan viela ensi vuonna kadun naita ajatuksiani muistellessani tamankevaisia loikoilujani auringossa...

taalla tuntuu valilla ihan kesalta, varsinkin iltaisin. ei lampotilaltaan, mutta tunnelmaltaan ja tuoksuiltaan. ja koivuihin on vihdoin puhjenneet lehdet. kevat tulee hyvin vahitellen; jotkut puut ovat taydessa kukassa kun toisissa ei ole viela hiirenkorviakaan. taalla on ollut aika vehreaa koko talven, niin etta kevaan tulo ei ole yhta mullistava vihrean aalto kuin Suomessa, mutta kukkaloisto ja tuoksut ovat huumaavia. lasten kolmen viikon paasiaisloma alkaa perjantaina, ja loman aikana mullakin olis ehka mahdollisuus paasta kaymaan jossain luonnon keskella, Highlandin vuorilla esmes, katsomassa kevatta. en vaan tieda kenen kanssa lahtisin, kun kavereilla ei ole lomaa... ja yliopistossa olevat kaverit lahti vaeltamaan jo toissapaivana. hm!

siirryttiin kesaaikaan. (en odota taman olevan teille suuri uutinen.) maanantaiaamuna heraaminen varttia vaille kuusi ei ollut mitenkaan riemukas... mutta ny ton valoisaa pitkalle ilta kahdeksaan, mika tuntuu oudolta, varsinkin kun aamullakin on jo valoisaa kun heraan.

ja sota jatkuu, kohta kolmatta viikkoa. olen hyvin skeptinen sen suhteen, etta ne loytaisivat sen saddamin pian ja lopettaisivat sodan lyhyeen. ei siihen taida uskoa kukaan muukaan... taalla Edinburghissakin on pienempia ja suurempia mielenosoituksia suurin piirtein joka toinen paiva, viime lauantaina oli suurmielenosoitus jonka takia koko keskusta oli suljettu autoilta. talojen ikkunoissa, kadulla, seinissa on kirjoituksia; "STOPTHE WAR", "PEACE IN IRAQ", "NOT IN OUR NAME MR.BLAIR". moneen paivaan en nahnyt TV-uutisissa mitaan muuta kuin selitysta sodan kaanteista - kun Blair piti lehdistopuheen, se nakyi neljasta TV-kanavasta kolmessa yhta aikaa. jopa sanomalehdet, joista kunnioitettavimmatkin on ennen saaneet etusivun uutisen suunnilleen siita, etta Posh tai Becks on yskaissyt julkisuudessa, keskittyivat taydellisesti sotaan; etusivulla ei puhuttu mistaan muusta, ei myoskaan seuraavalla aukeamalla; itse asiassa kymmenen ensimmaista sivua meni hyvinkin sodan kuviin ja pohdintoihin.

mutta ihmiset kyllastyvat kaikkeen, sotaankin. eilen nain ensimmaista kertaa sotaan taysin liittymattoman uutisen The Scotsman -lehden etusivulla, hyvin tyypillisen brittilaisen uutisen (takalainen media- ja julkkiskulttuuri on uskomaton); taalla on ollut jojonkin aikaa meneillaan oikeusjuttu, jossa Who WantsTo Be A Millionaire -kisan osallistujaa syytetaan toisen kilpailijan auttamisesta yskimalla"kooditettuja" yskayksia, ja tuossa kyseisessa lehtijutussa kerrottiin, etta oikeusistunto oli jouduttu keskeyttamaan juryn jasenten yskimisen takia. no huh huh.

kuulitteko, etta saddam oli uhannut lahettaa itsemurhapommisteja tanne? mulla alkaa olla hyvin itsekkaitakin syita toivoa, etta sota loppuisi. jos tama jatkuu tallaisena, ma en missaan tapauksessa halua lentaa Lontoon kautta Suomeen....

sama se, loydan ne, puut jo silmut saa...aika menna nukkumaan. kirjottakaa mulle!

-Kitta/Tuulia