Lähdössä

Mikä minusta on tullut? Kuinka minä olen? Tunnen itseni vain täällä, tässä ympäristössä. Täällä tiedän kuka, kuinka, miksi minä olen. Mutta en tiedä, mikä minusta on tullut, mikä olen ollut, en edes halua muistaa.

Siellä. Ihmiset tulevat kohtelemaan minua niin kuin olisin vain ollut poissa heidän elämästään; eiväthän he voi tietää. Niin he tulevat kohtelemaan minua niin kuin viimeistä vuotta ei olisi ollutkaan, ja tulen olemaan eksyksissä, tietämättä mitä he haluavat minun olevan tai mitä haluan itse.

Kaikki pienet asiat kietoutuvat toisiinsa enkä minä osaisi sitä selittää, kenellekään. Mikä on merkittävää? Tämän vuoden aikana olen tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni; olen jakanut ydinaseiden vastaista materiaalia, olen kiertänyt Skotlantia liftaamalla, olen uinut alasti Irlanninmeressä huhtikuussa, olen tehnyt vapaaehtoistyötä, olen viettänyt jouluaaton yksin, olen pyrkinyt ja päässyt yliopistoon. Olen opetellut jonglööraamaan, pyörittämään tulta, joogaamaan, soittamaan huuliharppua ja munniharppua, tanssimaan Highland dancea, irlantilaista tanssia ja salsaa. Olen muuttunut (lähes) kasvisvihaajasta (lähes) vegaaniksi. Olen ajanut autoa vasemmalla puolella tietä enemmän kuin koskaan oikealla puolella. Olen ajatellut paljon lompakoita; olen hukannut omani kahdesti ja löytänyt kerran, olen ostanut uuden kolmesti ja saanut kerran lahjaksi, olen rikkonut lompakkoni kaksi kertaa. Elämäni ensimmäistä kertaa olen elänyt ulkomailla, elämäni ensimmäistä kertaa olen asunut kymmenen kuukautta vieraan perheen luona.

Lähdössä. Jätän tänne ihmisen, jota kohtaan olen tuntenut jotain, mitä en ole aiemmin tuntenut. Mutta tänne jää niin paljon muutakin, mitä rakastan - ja vielä tärkeämpää: tänne jää kokonainen elämä. Elävä, värikäs, monimutkainen elämä. Aloitan kaiken alusta, taas. Mutta jos voisinkin aloittaa aivan alusta... Tavallaan olen kuitenkin palaamassa jonnekin takaisin. Enkä halua tunnustaa omaani omakseni; haluan kerätä kaiken pihalle esiin ja polttaa...kaikki valheet, jotka tulevat elämän tielle. Haluan huutaa, katsokaa, minä olen täällä, minä en ole siellä, enää, vielä.

Minua pelottaa lähteä. Kuitenkin halua lähteä - uusi innostaa minua - en ole väsynyt Edinburghiin mutta se tuntuu sanovan: lähde. Tällä hetkellä uskon, että näemme pian uudelleen. Tulee kestämään jonkin aikaa ennen kuin tajuan, etten ole Suomessa vain lomamatkalla.